Päivä kerrallaan mennään eteen päin...
Eilen oli akkujenlatauspäivä isän luona. Kävin vähän pelailemassa siskon ja veljen kanssa.
Ja pitihän mun ja siskon käydä vähän saunassa parantamassa pahaa maailmaa sen lisäks. Uni ja ruoka ei ole maittaneet mutta eilen sain jopa vähän syötyäkin kun isä kokkas. Koko ajan väsyttäis mutta uni ei vaan tahdo tulla.
Joulusuunnitelmat selkeni eilen aika paljon. Vielä viikonloppuna oli puhe että aattona porukoille miehen kanssa ja tapaninpäivänä sitten Juankoskelle ja Iisalmeen sukuloimaan. No eilen sain kuulla että porukoilla ei ketään olekaan kai kotona jouluna. Jokaisella on joku tärkempi niin perhejoulu ei tule kyseeseen... Viimeisen kunnon joulun oon viettänyt vuonna 2004. 2005 äiti oli joulun sairaalassa ja 2006 nukkui pois joten yksi rakas perheenjäsen puuttui sinä jouluna. Viime vuonna edelleen ikävöin äitiä joulunviettoon. Sillon piipahdettiin siipan kanssa lapsuudenkodissa mutta muuten oltiin omissa oloissamme. Siskollakin oli jo poikaystävä ja lähti sen luokse jouluks.
Nyt on sitten tilanne se että jos toinen lähtee Juankoskelle niin mä vietän joulun omissa oloissani. Tai sitten vietetään se kahdestaan erosta huolimatta. Olishan se kiva laittaa joulua yhdessä kun edelleen saman katon alla ollaan ja elellään eikä muuttoaikeita oo kummallakaan. Tunteet ei oo kadonneet mihinkään kummaltakaan vaan elämäntilanteet ja olosuhteet pakotti eroon/ottamaan aikalisän. Aika näyttää miten käy...
Mutta sit muihin asioihin...
Kaupassa kävin tänään ja ulkona näytti tältä:
Meiltä kauppaan johtavan polun varrelta otetut kuvat
Viereinen leikkipuisto on aika hiljainen tähän aikaan vuodesta. Täällä mekin käytiin kesällä välillä illalla istumassa ja intouduttiin jopa keinumaan kun alkoi oikein lapsettaa...
Tässä vielä näkymä meidän terassilta...
Ja katsokaa mitkä oli ilmestyneet polun varteen! ;)
Tähän loppuun taidan yrittää vielä sitä P-kirjainta...
PERHE
Isä, sisko ja veli asuu Orimattilassa. Omaan perheeseen välit on kunnossa ja ilman noita ihmisiä tuskin tulisin toimeen. Tiedän ihmisiä paljonkin joilla ei perhesuhteet oo hyvällä mallilla mutta onneks itse en kuulu siihen joukkoon.
PARISUHDE
Tällä hetkellä oma (entinen?) on "ollako vai eikö olla"-tilassa. Mulle on kuitenkin tärkeää että on joku jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin. Yhtäkään parisuhdettani en kadu... Jokaista oon joskus rakastanut. Mut entisistä ja menneistä ihmissuhteista on ajan kanssa pystyttävä laskemaan irti. Tähän sopii vielä pieni lainaus Timo Rautiaisen ja trio Niskalaukauksen Lintu-kappaleesta:
"En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
Heitä sentään rakastin
Itken kaikkia niitä
Joiden ohitse kuljin
Joita väistin ja pakenin"
PUPUT
Väinö ja Mimosa oli mulla tosiaan joskus aikaa sitten lemmikkeinä. Ihania ja itsepäisiä molemmat! Ja kuten kuvasta saattaa huomata niin melkoinen pariskunta... :D Välillä eivät meinanneet tulla juttuun ollenkaan ja sitten taas kiehnäsivät ja "pussailivat" toisiansa...
"POSSU"
Toinen meidän lemmikkisiileistä... Varsinaista nimeä ei keksitty niin possuks kutsuttiin vaaleanpunaisen nenän takia... Myös mun käyttämä hellittelynimi miehestäni...
PUIKOT
Välillä tuntuu että neulepuikot on kasvaneet käsiin kiinni. Toisinaan ei tahdo saada neulerintamalla mitään aikaan. Kuitenkin pakolliset "työkalut" rakkaassa harrastuksessani.
PUHELIN
Tämä on mulle muutenkin tärkeä laite kun pelkästään puhumiseen ja tekstailuun. Kello, kalenteri, muistikirja ja kamera kaikki samassa. Lisäks tosta löytyy navigaattori (en osaa käyttää...) ja poppivehkeet (en kuuntele)...
P-kirjain viittomakielellä. Harrastus lukioaikoina... Lisäks tolla viittomakielen harrastamisella oli osansa asiassa että tapasin ylipäänsä mieheni.
Tässäpä olis nyt jotain... :)
Kommentit