Eilen illalla tuli väsy jo puolen yön jälkeen kun töistä pääsin kymmeneltä. Isäntä nukahti sohvalle ja kömpi viereen vasta kahden jälkeen. No olihan mulla vieressä mieltä lämmittämässä aloitettu sukan tekele ja pieni lankakauppa-kirja.
Mussukka oli eilen sairaslomalla poskiontelon tulehduksen takia ja vasta tänään pääsee lääkärille. Meillä oli sitten kello soittamassa kahdeksalta että saadaan aika ajoissa varattua. Täällä päin kun päivystysajoista saa tapella. Ja ajat on aina myöhässä vähintään sen puoli vuosisataa...
Mutta asiaan... Eiköhän remonttireiskat aloittaneet seinän poraamisen jo sitten hyvissä ajoin puoli kahdeksan korvilla. Ja täällä kun olis vielä unta tarvittu. Lisäks jokainen remppasetä tunnistaa meikäläisen varmasti tästä lähtien vaikka paperipussi päässä kulkisin. Mua kun yöllä vaatteet ahdistaa niin reippaana tyttönä kurkkasin ikkunasta ulos ilman rihman kiertämää että missä sedät paukuttelee. No arvatenkin meidän makuuhuoneen ikkunan takana. Toivottavasti tulivat edes sokeiks meikäläisen näkemisestä.
Ulos en astu ennen kun pilkkopimeällä- siitäkin huolimatta että työt alkaa 14.00.
Mies oli eilen tehokkaana taudista huolimatta. Kasasi meille tietokonepöydän. Ihan kiva juttu silleen mutta kun ei saanut vanhaa pöytää osiin. Tässä meidän tilaihme-asunnossa se ei oo muuta kun tiellä. Laita ukko asialle ja tee itse työ loppuun. Tavaraa on niin paljon ettei sovi kun sivuttain liikkumaan. Hengittää ja rentoutua uskaltaa vasta ulkona. Arvatkaa kiukuttaako...
Jees mutta näin meillä tänä aamuna.